11. syyskuuta 2016

Onko kirjan sidosasulla väliä?

Olen itse ainakin useampaan otteeseen joutunut kamppailemaan sen päätöksen kanssa, että ostaakko pokkareita vaiko kovakantisia. Ekan kerran kirjoja ostaessani ostin pari kovakantista, koska kyseisistä kirjoista ei ollut muita vaihtoehtoja. Kun innostuin kunnolla lukemaan - ja varsinkin ostamaan kirjoja, suosin paljon pokkareita niiden hinnan vuoksi. Ajatuskin siitä että maksaisin 30 euroa vaan yhdestä kirjasta tuntui kamalalta, varsinkin jos saman kirjan sai viidellä eurolla. Ajattelin myös silloin että pokkarit on kauniimpia. Oli ihana järjestää niitä hyllyyn kun kaikki oli yhtä korkeita. Muistan kun äitini kerran sanoi että "kohta sä kuitenkin haluat noi kaikki kovakantisina", johon totesin vaan että no enkä halua! Jälleen kerran olisi pitänyt uskoa äitiä, koska tässä sitä nyt ollaan.

En todellakaan ole siis ostamassa kaikkia kirjoja uusiksi kovakantisina, vaan oon huomannut nykyään suosivani kovakantisia enemmän. Koska ostan kirjat lähes poikkeuksetta alennusmyynneistä tai kirppareilta, en ole "menettänyt" rahaa ostaessani pokkareiden sijaan kovakantisia kirjoja. Ärsyttää kyllä hieman, kun osa lempikirjoistani on pokkareita - ja oonkin yrittänyt metsästää niitä kovakantisina ympäri nettiä suht halvalla hinnalla. 

Oon kyllä aina ollut hieman ihmeissäni siitä kun ihmiset kertoo kuinka pokkarit hajoaa käsiin ja sivut irtoilee, kun itselle ei koskaan mitään sellaista oo käynyt. Muutaman pokkarin kannet on kuluneet kun oon lukenut niitä useaan otteeseen läpi ja taitellut niitä vähän miten sattuu, mutta ykskään sivu ei ole koskaan irronnut mistään. Onko muiden kirjat sattunut olemaan vaan maanantaikappaleita, vai onko mulle sattunut kirjat triplaliimauksella? Tästä syystä en siis ainakaan voi puhua sen puolesta, että kovakantiset sidotut kirjat kestäsivät hyllyillä oleskelua ja ahkeraa lukemista vuosia kauemmin kuin "halpa versio"

Ehkä se sit on siinä, että kovakantiset tuntuu hieman enemmän kirjoilta ja niitä on mukava lukea. Pokkareissa usein teksti menee liian lähelle kirjan selkää, jonka vuoksi saattaa olla vaikea lukea kun koittaa vältellä banaaniselkää tai itse selän rapistumista. 

Mutta entä sitten kun sulla on sekaisin normipokkareita, isokokoisia pokkareita ja kovakantisia kymmenessä erissä koossa, ja sun täytyisi saada ne näyttämään hyllyssä nätiltä? Mulla oli ennen ehdoton ei - se että pokkarit ja kovakantiset olisi sekaisin samalla hyllyllä. Nyt kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana oon jopa oppinut tykkäämään enemmän siitä, että rivit on epätasaisen korkuiset ja kaikki on vähän sinne päin eikä niin justiinsa. Mulla itselläni on kaksi kirjahyllyä, joista toinen on luetuille ja toinen lukemattomille kirjoille. Mun hyllyt on vanhaa Lundiaa, avohyllyjä, molemmat yli 2 metriä korkeita ja yli metrin leveitä. Jostain kumman syystä oon järjestänyt molemmat hyllyt eri tavalla enkä vieläkään ole oikeastaan löytänyt sitä täydellistä tyyliä kirjahyllyjen järjestämiseen.


Luetut -hyllyssä (yllä) pokkarit ja kovakantiset kirjat on eroteltu toisistaan. Muuten hyllyssä ei ole oikeastaan kummoista järjestystä, lukuunottamatta sitä että yksi hylly on "omistettu" kovakantisille nuorten dystopialle, fantasialle ja yliluonnollisille kirjoille. 

Kokeilin joskus aakkosjärjestystä, totesin sen kuitenkin toivottomaksi kun joku kirja oli aina väärässä paikassa ja sit jouduin purkamaan hyllyjä vähän väliä alas. 



TBR -hylly näyttää omaan silmään aina sotkuiselta. Tässä hyllyssä mulla on kuitenkin vaan vajaa kolme hyllyllistä näitä kirjoja, joten tuntuu että kaikki näyttää tyhmältä, ihan sama mitä sille teki. Kokeilin värijärjestystä, joka toimi pokkareiden kohdalla - kun taas kovakantisista ei löytynyt värejä juuri ollenkaan. Nyt hyllyn kirjat on ihan sekaisin, enkä enään ole viitsinyt edes pitää pokkareita ja kovakantisia erillään. (Tosin ruma hylly on kannustanut lukemaan noita kirjoja enemmän että saisin sitä tyhjemmäksi, kjeh)

Postauksen pointtina kuitenkin se että onko loppujen lopuksi kirjan sidosasulla mitään väliä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti