11. syyskuuta 2016

Onko kirjan sidosasulla väliä?

Olen itse ainakin useampaan otteeseen joutunut kamppailemaan sen päätöksen kanssa, että ostaakko pokkareita vaiko kovakantisia. Ekan kerran kirjoja ostaessani ostin pari kovakantista, koska kyseisistä kirjoista ei ollut muita vaihtoehtoja. Kun innostuin kunnolla lukemaan - ja varsinkin ostamaan kirjoja, suosin paljon pokkareita niiden hinnan vuoksi. Ajatuskin siitä että maksaisin 30 euroa vaan yhdestä kirjasta tuntui kamalalta, varsinkin jos saman kirjan sai viidellä eurolla. Ajattelin myös silloin että pokkarit on kauniimpia. Oli ihana järjestää niitä hyllyyn kun kaikki oli yhtä korkeita. Muistan kun äitini kerran sanoi että "kohta sä kuitenkin haluat noi kaikki kovakantisina", johon totesin vaan että no enkä halua! Jälleen kerran olisi pitänyt uskoa äitiä, koska tässä sitä nyt ollaan.

En todellakaan ole siis ostamassa kaikkia kirjoja uusiksi kovakantisina, vaan oon huomannut nykyään suosivani kovakantisia enemmän. Koska ostan kirjat lähes poikkeuksetta alennusmyynneistä tai kirppareilta, en ole "menettänyt" rahaa ostaessani pokkareiden sijaan kovakantisia kirjoja. Ärsyttää kyllä hieman, kun osa lempikirjoistani on pokkareita - ja oonkin yrittänyt metsästää niitä kovakantisina ympäri nettiä suht halvalla hinnalla. 

Oon kyllä aina ollut hieman ihmeissäni siitä kun ihmiset kertoo kuinka pokkarit hajoaa käsiin ja sivut irtoilee, kun itselle ei koskaan mitään sellaista oo käynyt. Muutaman pokkarin kannet on kuluneet kun oon lukenut niitä useaan otteeseen läpi ja taitellut niitä vähän miten sattuu, mutta ykskään sivu ei ole koskaan irronnut mistään. Onko muiden kirjat sattunut olemaan vaan maanantaikappaleita, vai onko mulle sattunut kirjat triplaliimauksella? Tästä syystä en siis ainakaan voi puhua sen puolesta, että kovakantiset sidotut kirjat kestäsivät hyllyillä oleskelua ja ahkeraa lukemista vuosia kauemmin kuin "halpa versio"

Ehkä se sit on siinä, että kovakantiset tuntuu hieman enemmän kirjoilta ja niitä on mukava lukea. Pokkareissa usein teksti menee liian lähelle kirjan selkää, jonka vuoksi saattaa olla vaikea lukea kun koittaa vältellä banaaniselkää tai itse selän rapistumista. 

Mutta entä sitten kun sulla on sekaisin normipokkareita, isokokoisia pokkareita ja kovakantisia kymmenessä erissä koossa, ja sun täytyisi saada ne näyttämään hyllyssä nätiltä? Mulla oli ennen ehdoton ei - se että pokkarit ja kovakantiset olisi sekaisin samalla hyllyllä. Nyt kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana oon jopa oppinut tykkäämään enemmän siitä, että rivit on epätasaisen korkuiset ja kaikki on vähän sinne päin eikä niin justiinsa. Mulla itselläni on kaksi kirjahyllyä, joista toinen on luetuille ja toinen lukemattomille kirjoille. Mun hyllyt on vanhaa Lundiaa, avohyllyjä, molemmat yli 2 metriä korkeita ja yli metrin leveitä. Jostain kumman syystä oon järjestänyt molemmat hyllyt eri tavalla enkä vieläkään ole oikeastaan löytänyt sitä täydellistä tyyliä kirjahyllyjen järjestämiseen.


Luetut -hyllyssä (yllä) pokkarit ja kovakantiset kirjat on eroteltu toisistaan. Muuten hyllyssä ei ole oikeastaan kummoista järjestystä, lukuunottamatta sitä että yksi hylly on "omistettu" kovakantisille nuorten dystopialle, fantasialle ja yliluonnollisille kirjoille. 

Kokeilin joskus aakkosjärjestystä, totesin sen kuitenkin toivottomaksi kun joku kirja oli aina väärässä paikassa ja sit jouduin purkamaan hyllyjä vähän väliä alas. 



TBR -hylly näyttää omaan silmään aina sotkuiselta. Tässä hyllyssä mulla on kuitenkin vaan vajaa kolme hyllyllistä näitä kirjoja, joten tuntuu että kaikki näyttää tyhmältä, ihan sama mitä sille teki. Kokeilin värijärjestystä, joka toimi pokkareiden kohdalla - kun taas kovakantisista ei löytynyt värejä juuri ollenkaan. Nyt hyllyn kirjat on ihan sekaisin, enkä enään ole viitsinyt edes pitää pokkareita ja kovakantisia erillään. (Tosin ruma hylly on kannustanut lukemaan noita kirjoja enemmän että saisin sitä tyhjemmäksi, kjeh)

Postauksen pointtina kuitenkin se että onko loppujen lopuksi kirjan sidosasulla mitään väliä?

9. syyskuuta 2016

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Tarina, jota et koskaan unohda. Aidot vintage-valokuvat heräävät eloon goottisävyisessä fantasiaromaanissa, joka vie lukijansa uskomattomaan seikkailuun: eriskummalliset orpolapset, salaperäinen saari, isoisän kummitusjutut ja historian kauhut nivoutuvat ainutlaatuiseksi kertomukseksi pelkojen voittamisesta.

Teos: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
Alkuperäinen nimi: Miss Peregrine's Home for Peculiar Children
Kirjailija: Ransom Riggs

Sivumäärä: 350
Kustantaja: Schildts & Söderströms
Mistä minulle: Tori.fi

Arvosana: 


Kirja, jota metsästin ympäri nettikauppoja ja kirppareita, ja lopulta löysin sen oman ostetaan -ilmoituksen avulla. Koska etsin kirjaa niin kauan, ja odotin sen lukemista innoissani, oli odotukset tottakai myös korkealla. Ennen tätä kirjaa olin just lukenut muutaman kirjan jotka oli älyttömän huonoja, pelkäsin siis etten pitäisi tästäkään. Toisin kävi, onneksi.

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille kertoo nuoresta Jacobista, joka on saanut kuunnella isoisänsä Aben tarinoita eriskummallisista lapsista koko lapsuudensa ajan. Isoisä oli vanha, ja tarinat utopisia, eikä Jacob uskonut niitä - ennen kauheaa tragediaa jonka jälkeen hän alkoi ymmärtämään asioita ja isoisän puheet alkoi käymään toteen.

Kirjasta on ehkä annettu hieman väärä kuva ja itsekin odotin kauhua ja pelottavia hetkiä, vaikka tosiasiassa tätä kirjaa oli ilo lukea. Kirja oli myös ihanalla tavalla erikoinen, ja sivujen kuvat paransi tarinaa huomattavasti. Kirjaan oli lisätty myös esimerkiksi kirjeitä, ja siitä hetkestä asti kun sain tämän itselleni, olen pitänyt sitä kauneimpana kirjana mitä koskaan oon nähnyt. Se on niin erilainen muihin verrattuna. Ei pelottava, hieman kammottava, omalla tavalla ihana. Eriskummallinen.

"Olin joskus unelmoinut, että pääsisin pakoon tavallista 
elämääni. Mutta ei minun elämäni ollut koskaan ollut 
tavallista. En vain ollut ymmärtänyt sen epätavallisuutta."

Ransomin kirjoitustyyli kans iski muhun. Jotkut kirjat on pilattu liiallisella kuvailulla ja tekotaiteellisuudella, tätä ei. Oli myös hienoa, että karmivasta lähtökohdasta oli tehty lämmin ja helposti lähestyttävä tarina. Näkymätön poika, levitoiva tyttö, pieni lapsi hirviön suulla tai korpiksi muuttuva nainen kuulostaa uskomattomalta ja jopa pelottavalta, mutta silti jokainen henkilö oli ihana. Käytän jälleen liikaa "ihana" -sanaa, mutta en tiedä miten muuten kuvailla tätä.

Kirjasta on tehty myös elokuva, jonka katsomista en malta odottaa. Traileri ei kuitenkaan iskenyt mitenkään kovin syvälle, joten en odota elokuvalta ihan niin paljoa kuin kirjalta. Pitää tutkailla ja odotella hieman tuleeko kirjan jatko-osista suomennettuja versioita vai täytyykö hankkia ne englanniksi itselleni. Tämä ensimmäinen osa jäi sellaiseen kohtaan että "haluan-lukea-lisää", mutta ei kuitenkaan ole kategoriassa "pakko-lukea-lisää".

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille sai multa täydet viisi tähteä. Mietin hetken neljää tähteä, mutta pääsi tämä lempikirjojeni joukkoon - joten ansaitsee ihan täydet pisteet.


















"Kauniissa ja surullisessa kuvassa kiteytyi kaikki 
se vähä, mitä heidän suhteestaan tiesin."


6. syyskuuta 2016

"Always be the smartest guy in the room" + ostokset

Herra mun jee. Olenko oikeasti postannut elokuussa kymmenen kertaa? Tän täytyy olla jokin ennätys, edes lifestyle -blogiani en tainnut päivittää noin ahkerasti ensimmäisen kuukauden jälkeen.

No mutta. Mitäs mä oon sit tehnyt? En oikeastaan mitään. Elokuu meni lukiessa ja lukiessa (ja päivittäessä tätä blogia) ja nyt syyskuun tullessa vähän kaikki on jäänyt vähemmälle. Oon katsonut sarjoja (mm. Kostoa ja Blindspottia) ja pitkästä pitkästä aikaa myöskin leffoja! Niin kuin mulla on tavoite kirjojen lukemiselle, on mulla myöskin tavoite elokuville. Tavoitteena 100 leffaa vuodessa, viimeksi meni kyllä ylikin mutta siihen tähdätään. Eihän se mikään vaikea tavoite siis ole, mutta sarjat vie niin paljon aikaa että harvoin "ehdin" katsomaan elokuvia. Nyt niitä taitaa olla kuitenkin katsottuna yli 70, joten tästäkin tavoitteesta taidetaan suoriutua ihan hyvin. Mutta pari mainitsemisen arvoista leffaa katsottuna, joten ekaa kertaatän blogin historiassa käydään vähän niitä läpi!

Tallulah (2016)
Leffa, josta en uskonut pitäväni. Leffa, jota en aikonut edes katsoa. Niin se silti vaan lähti pyörimään Netflixistä ja jälleen kerran jouduin syömään sanani ja myöntämään että pidin tästä. Tallulah kertoo nuoresta tytöstä, joka erottuaan poikaystävästään päätyy hoitamaan tuntemattoman naisen pientä lasta - jonka hän kidnappaa. Hyvin erilainen elokuva. Ei kuitenkaan mikään iloisin elokuva, mutta tässä oli se jokin fiilis mikä laittoi hymyilemään. Pääosissa Ellen Page ja Allison Janney.










Now You See Me (2013) suom. Suuri puhallus
Rikos, mysteeri, trilleri. Hauska leffa! Leffa kertoo neljästä taikurista, jotka ryöstävät pankin yhden esityksensä aikana ja jakavat rahat yleisölle. FBI ja Interpol yhdessä lähtee selvittämään että miten ja miksi? Hyvännäköisiä näyttelijöitä, pääosissa Jesse Eisenberg, Mark Ruffalo ja mm. Dave Franco (kiitos jumala). Vaikka Suuri puhallus vaikuttikin hyvin paljon kopiolta Ocean's Elevenistä, oli siinä silti sitä jotain ja pääsi ehkä lempparit -listalle myöskin. 

The Intern (2015) suom. Harjoittelija
Tässä on leffa jota yritin aijemmin katsoa kymmeniä kertoja eri sivustoilta, ja ikinä se ei toiminut enkä päässyt minuuttia pidemmälle kun tekstitykset sekosi tai kone jumittui. Nyt kuitenkin tää tuli Netflixiin, ja pääsi heti katsottavaksi. Tää kertoo eläkeläisestä Benistä, joka pääsee harjoittelijaksi suosittuun nettikauppaan. Leffa täynnä opetuksia, hauska leffa ja samaan aikaan myös hieman haikea sellainen. Pääosissa Robert De Niro ja Anne Hathaway.





Ja tästä sujuvasti aasinsillan kautta mun yksinäiseen ja ainoaan ostokseen viime ostospostauksen jälkeen. En tosiaan oo kuukauteen oikeasti ostanut mitään ja oon pitänyt vähän niinku ostolakkoa tiedostamattani - siihen saakka kun bongasin torista yhden sarjan. Samana iltana meinasin käyttää mun lahjakortit ja tilata muutaman kauden tätä sarjaa uutena, mutta ostin ja säästin, hih! Oon nyt oikeasti sitä mieltä etten aijo ostaa mitään pitkään aikaan, ja toivotaan että tää myös pitää. Täytyy saada TBR -hyllyä tyhjennettyä ja lukuisia tv-sarjoja katsottua ennen uusien hankkimista. Hyvä minä, mä pystyn tähän. Pystyn kyllä! :D

Löysinpäs siis C.S.I. Miamin yhdeksän ekaa tuotantokautta torista kahdellakympillä! Sen kummosempia miettimättä kävin ne hakemassa ja nyt oon enemmän kuin tyytyväinen.