20. heinäkuuta 2016

Stephen King: Carrie

Ensimmäinen Kingin kirja jonka luin loppuun asti! Jes, hyvä mä. Kingin kirjat on ollut mulla aina "pakko-lukea" listalla, koska kaikki muutkin pitää niistä niin paljon. Luin Uinu uinu lemmikkiäni yli vuosi sitten ehkä puoleen väliin, mutta koin kyseisen kirjan ihan älyttömän tylsäksi ja en saanut ikinä sitä luettua loppuun. Täytyy myöntää että olin semi kauhuissani kun valitsin Carrien BookTubeAThoniin luettavaksi. Olin ihan varma että koko haaste kaatuu tuohon kirjaan, että se olisi niin pitkästyttävä että noiden 200 sivun lukemisessa menisi koko viikko.

Noh, toisin kävi.

Yllätyin positiivisesti siitä kuinka nopeasti tää kyseinen kirja vei mut mukanaan, ja en voinut laskea tätä kirjaa käsistäni. Lukukokemusta helpotti myös ehdottomasti tuo kirjan lyhkäisyys ja sillä oli varmaan paljon osuutta asiaan. Carrie on tietääkseni Kingin esikoisteos, joten tästäpä olisikin hyvä jatkaa ihan aikajärjestyksessä Kingin tuotannon koluaminen.

Teos: Carrie
Alkuperäinen nimi: Carrie
Kirjailija: Stephen King
Sivumäärä: 206
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Saatu tuttavalta
Arvosana: 

Tämä painos minkä itse omistan, on tietääkseni vuoden 87 (ensimmäinen suomennettu?), kansipaperiton ja kellastunut. Jokin näissä oikeasti vanhoissa-vanhoissa kirjoissa vaan viehättää ihan erillä tavalla kuin esimerkiksi täysin uudet kirjat. No joo, asiaan.

"Hän rukoili alttarin edessä polvillaan, märkä, repeillyt ja verinen mekko yllään, likaiset jalat paljaina ja verta vuotavina hänen astuttuaan pullonsirpaleisiin." s. 171

Kirja kertoo Carriesta, 16-vuotiaasta koulukiusatusta tytöstä. Kirjassa on myös tekaistuja asiakirjoja kertomassa ja avaamassa vähän enemmän Carrien elämää ja tarinaa. Carrien elämää on älyttömän hankala kuvailla ilman spoilailua, mutta ihan mikään helppo elämä ei osunut kohdalle. Carrieta nöyryytetään kerta toisensa jälkeen, Carrien äiti (jonkin sortin ääriuskovainen) sekoilee ja lopulta koulun tanssiaisissa koetut asiat on vaan liikaa.

Pelkotiloja, epätoivoa mutta myös hitunen toivoa onnistumisesta, kaaos. Toivo anteeksiannosta ja ymmärtämisestä, ja jälleen epätoivo. Tuska. Menetys. Epätoivo. Inho. Ja takaisin kaaokseen.

"Carrie lähti menemään kotiaan kohti, ja sitten hän pysähtyi ja sitten lähti taas liikkeelle, ja juuri ennen kuin hän pääsi meidän nurmikolta heidän puolelle, hän katsoi taakseen ja hänen katseensa oli... kaamea. En osaa määritellä sitä. Tahtoa ja vihaa ja pelkoa... ja epätoivoa. Niin kuin koko elämä olisi kaatunut hänen niskaansa kuin kasa kiviä, ja hän oli vasta kolmevuotias." s. 34


"Hän puristi oikean kätensä nyrkkiin ja iski itseään suulle josta alkoi vuotaa verta. Hän pyyhki sitä sormiinsa, tuijotti niitä uneksuvasti ja sipaisi raamatun kanteen verijäljen." s. 106




2 kommenttia:

  1. Hei! Tää sun blogi on tosi kiva ja kirjat joita luet on mielenkiintoisia. Voisin itsekin kokeilla jotain niistä ja huomasin myös että meillä on jonkun verran samoja kirjoja, joita olen itsekin lukenut. Liityin lukijaksi vastaviestinä sille että liityit omaan blogiini. Toivon lisää mielenkiintoisia kirjavinkkauksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Pahoittelut muuten, oon liittynyt sun blogiin lukijaksi varmaan 10 kertaa viimeisen kuukauden aikana, kun google plus sekoilee jatkuvasti ja katoat lukulistalta. Nyt vasta yhdistin nää tilit toisiinsa, katotaan josko toimisi nyt :-D

      Poista