30. huhtikuuta 2016

Huhtikuun luetut

J. R. Ward - Mustan tikarin veljeskunta, osat 8 & 9

Minun rakastajani (#8) yllätti positiivisesti. Oon huomannut BDB:tä lukiessa etten koskaan halua aloittaa seuraavan osan lukemista. Inhoan näitä hahmoja siihen saakka kunnes oon lukenut niistä muutaman sivun, jonka jälkeen yleensä löydän aina uuden lempparihahmon. John Matthewin tarina oli sinällään tosi raivostuttava, samaa säätämistä puolin ja toisin Xhexin kanssa, mutta toki tätä tuntuu tapahtuvan jokaisessa kirjassa. Oikeastaan jos totta puhutaan niin John hahmona ei kiinnosta oikeastaan ollenkaan.

...mutta vielä enemmän yllätti Vapautettu rakastaja (#9) joka on tällä hetkellä varmaan yks koko sarjan parhaista osista. Näistä kirjoista on ihan älyttömän vaikea kertoa mitään spoilaamatta koko juttua, mutta sanotaan nyt vaan lyhyesti ja ytimekkäästi että pidin. Tykkäsin. Vampyyrit tuntuu olevan jonkin sortin heikkous mulle, ja siks varmaan tää ihminen x vampyyri -kuvio kolahti. Oli myös kiva lukea piitkästä aikaa lisää ikuisesta lempparihahmoistani, Vishousista ja Janesta.

Jokainen näistä kirjoista on aina edennyt siinä samassa kaavassa jossa rakastutaan ensisilmäyksellä ja niin edelleen, ja oon ikuisesti kiitollinen että näissä kahdessa alko olemaan jo vähän jotain uutta, kuten monia uusia henkilöitä.

J. K. Rowling - Harry Potter ja liekehtivä pikari


Aloitin alkuvuodesta lukemaan uudestaan ikuisia lemppareitani, Harry Pottereita. Oon lukenut näitä muiden kirjojen sivussa, ja en voi muuta sanoa ku että NAUTIN. Vaikka osaan ulkoa tyyliin jokaisen vuorosanan vaikka unissanikin, näitä on silti aina yhtä mukava alkaa lukemaan.

Sophie Kinsella - Salaisuuksia ilmassa & Hääyöaie


Hmm, taisin lukea Kinsellan kirjan ekan kerran jo ala-asteen lopussa - ja siitä asti näitä on tullut myös luettua. Yleensä etsin kirppareilta silmät ristissä Kinsellaa, mutta nyt harmikseni omistan lähes kaikki. Kinsellan kirjat on niiiiiiin rentoja, ja näitä on älyttömän ihana lukea kaikkien niiden dekkareiden ja itkukirjojen jälkeen.

Hääyöaie oli osana mun synttärilahjaa kaveriltani, ja tämänkin luin aikalailla yheltä istumalta yks yö.  Paha tapa alkaa lukemaan aina iltaisin, kun tasan tarkkaan tiedän etten lopeta sitä ennen aamua. Tässä kirjassa oli hyvin erilainen tarina mitä oon tottunut lukemaan, ja siks pidinkin tästä. Voiko ihminen olla tykkäämättä kirjasta, jossa on onnellinen loppu? Niimpä.

Salaisuuksia ilmassa oli yks hauskimmista kirjoista pitkään aikaan, ja pidin tästäkin ihan älyttömästi. Okei, ketä mä huijaan? Mä rakastin tätä kirjaa. En oo ikinä lukenut mitään kirjaa näin nopeasti, enkä oo ikinä myöskään nauranut oikeasti ääneen lukiessani. Hirveintä oli kuitenkin se, että luin tätä taas vaihteeksi joskus kolmen aikaan aamuyöstä, ja koska en asu yksin, en voinut nauraa ihan niin paljon ku oisin ehkä halunnut. En osaa sanoa oliko kellonajalla jotain osuutta tähän hauskuuteen, mutta tuotti vaikeuksia pitää naama peruslukemilla ensimmäiset 100 sivua. Joo, myönnetään, tässäpä yks ehoton lempikirjani nyt. Oispa mahdollisuus lukea tää kirja uudestaan tietämättä mitä tulee tapahtumaan.

Michael Katz Krefeld - Langenneet


Myönnetään että ostin tän kirjan aikoinaan ihan vaan näiden mustien sivujen takia, jotka kylläkin kuvassa näyttää violeteilta. Langenneet on Ravn -sarjan eka osa, jossa tämä päähenkilö on sairaslomalle jäänyt rikosetsivä - joka palaa töihin yksityisetsivänä. En oikeasti oo edes kummoinen dekkareiden ystävä, ja siks tääkin on lojunut hyllyssä oottamassa lukemista. Olin alussa hämmentynyt monesta eri kertojasta, mutta kun tää lähti kunnolla käyntiin, en voinut lopettaa lukemista. Tää kirja nauratti, sai mut voimaan pahoin ja taisin lopussa jopa itkeä (se ei sinällään oo yllätys, itken aina). Mutta aijon ehdottomasti ostaa myös ne seuraavat osat!

Sofi Oksanen - Baby Jane



Vihasin. Ja nyt liiottelen. En vihannut, mutten pitänytkään. En lue koskaan oikeastaan suomalaista kirjallisuutta, ja vaihteeksi muistin taas syyn että miksi en. Sofilla on erikoinen tapa kirjoittaa, ja oikeastaan ainut asia mistä pidin olikin se kirjoitustyyli. Tarinana älyttömän kamala, enkä osaa ajatellakkaan mitään kamalampaa kuin suomalaiset nimet kirjoissa. Tunnen nyt oloni ihan älyttömän paskaksi suomalaiseksi, mutta herranjumala, en voi ottaa tosissaan kirjaa jonka toinen päähenkilöistä on nimeltään Piki.

Oon kyllä kuullut tästä kirjasta hyviä arvosteluja, samoten kun Oksasen muistakin kirjoista, mutta ei iskenyt. Nope. Puhdistus varmaan tulee vielä jokunen päivä luettua, muttei vähään aikaan kylläkään.


Matt Haig - Radleyn perhe



Ja täältä tulee lisää vampyyreita! Tämänkin kirjan oon ostanut varmaan  vuosi sitten cdonin alennusmyynneistä, kun en muutakaan ostettavaa keksinyt. Positiivinen yllätys kuitenkin. Vaati muutaman lukukerran. Uskon että olisin pitänyt tästä paljon enemmän muutama vuosi sitten, vaikkei tämä mikään kovin nuorille suunnattu kirja mun mielestä ainakaan oo. Plussapisteet kuitenkin kirjan kansista, jotka oli hienot! Yleensä kansipaperin alta löytyy rumia painoksia, mutta tässä nuo pienet hampaat oli kuitenki mukava lisä.

Hyvää vappua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti